virtuaalihevonen

Lakean Ruurikki eli Riku on suomenhevonen, joka on sukupuoleltaan ori. Riku on syntynyt 20.12.2008 ja on siis tällä hetkellä 6-vuotias (3-vuotta 20.6.2009). Väriltään Riku on sabinokirjava punarautias ja korkeutta sillä on 152cm. Rikun on kasvattanut Jenny K / Lakea. Oriin omistaa Jenna (VRL-03515). Rekisterissä Riku on numerolla VH11-018-1092. Riku asuu pientallissa nimeltä Haamusuo, josta sen löytää karsinasta numero kahdeksan. Rikulle otetaan hoitaja, jos jota kuta kiinnostaa.

Riku on ratsastuspainotteinen (ko. Helppo B-A, re. 100cm, me. 80cm), mutta oriilta sujuu myös noviisitason valjakko-ajo.

Historiaa

Kun noin viisi vuotta sitten menin Lakeaan, oli tarkoitukseni ostaa jo vähän maailmaa nähnyt suomalainen. Toisin kuitenkin kävi. Tarhailemassa ollut Ruurikki valloitti veikeällä olemuksellaan sydämeni kertaheitolla, eikä kauaa mennyt ennen kuin olimme tehneet paperit Jennyn kanssa. Silloin en vielä tiennyt, kuinka paljon tulisin varsaa vihaamaan ja rakastamaan samaan aikaan..

Ensimmäinen vuosi tuli ja meni. Riku oppi käyttäytymään hevosiksi. Pian ori täytti kolme vuotta, ja totuttelu satulaan ja muihin isojen hevosten juttuihin alkoi - ja totuttelusta tuli katastrofi. Parin viikon tuloksettomien koulutusyritysten jälkeen pääsin Johanna Vehasen opastukseen, ja pikkuhiljaa tulokset alkoivat näkyä. Jo kuukauden kuluttua ori ymmärsi pohje- ja ääniavut, eikä liinaa enää tarvittu. Tässä vaiheessa kohtalo puuttui peliin ja Rikun ontumisen takia koulutus jouduttiin keskeyttämään. Melkein kaksi kuukautta ori sai viettää oloneuvoksen elämää kunnes jälleen palattiin opintojen pariin. Pikkuhiljaa Rikulle opetettiin uusia asioita, ja pääasiassa elämä hymyili. Tokihan mukaan mahtui päiviä, joina olin valmis myymään orin ensimmäiselle vastaantulijalle, koska ori oli ollut varsinainen paukapää. Tiesin kuitenkin, etten voisi Rikusta luopua, olihan se ensimmäinen oma hevoseni.

Oriin täyttäessä neljä oli sen kanssa ehditty jo kokeilla kavalettien hyppäämistä, ja helpon C:n asiat olivat tukevasti hallussa. Tästä oli siis hyvä jatkaa. Opiskelimme edelleen Johannan ohjauksessa, ja aika meni kuin siivillä. Kohta Riku osasi jo pohkeenväistöä ja muuta hienoa, ja hyppytekniikkakin oli kehittynyt. Seuraavana vuonna harkitsin ensimmäisiin kisoihin osallistumista, mutta juuri kun kaikki alkoi olla valmiina ja lähitallilla olisi ollut sopiva luokka nuorille hevosille, päätti kohtalo jälleen laittaa kapuloita rattaisiin. Eräissä treeneissä Riku säikähti, ja siinä rytäkässä onnistuin murtamaan käteni. Se siis niistä kisoista. Käden parannuttua Rikun kanssa olikin tekemistä, jotta saisin sen jälleen ruotuun, mutta nyt pikkuhiljaa olemme oriin kanssa valmiita esiintymään yleisölle.

Luonteeltaan..

Riku on perinteinen suomenhevonen, eli rehellinen ja rauhallinen. Ihan aloitteleville hevostelijoille ratsu ei kuitenkaan sovellu omien pienien jekkujensa ja sukupuolensa vuoksi, mutta pääasiassa orin voi antaa kenelle tahansa käsiteltäväksi. Tallissa hevonen on ihan nätisti, joskin ruoka-aikaan ääntä lähtee enemmän kuin olisi tarpeen. Ratsuna alkuun laiskemmanpuoleinen Riku vaatii toisinaan raippaa herätäkseen kunnolla, mutta muutoin tämä hevonen on mukava poika.

Tallissa Rikun kanssa on oltava tarkkana ettei poitsu pääse karkaamaan. Tosin eipä ori lähintä ruokapaikkaa kauemmas lähtisi. Harjailu ja muut perushoitotoimenpiteet eivät tuota ongelmia, eikä Riku kavioiden putsauksessakaan viitsi laittaa hanttiin. Pesusta ori ei oikein tykkää, mutta ei protestoi tätäkään toimenpidettä luimistelua kummemmin. Kun kengittäjä astuu kuvaan, on Rikulla korvat odottavasti hörössä, sillä kiitokseksi hyvästä käytöksestä on yleensä luvassa namupaloja. Siinä missä kengittäjä saa iloisen vastaanoton, voi eläinlääkäri valmistautua juuri päinvastaiseen reaktioon. Ori seisoskelee korvat luimussa ja katsoo vähintäänkin myrkyllisesti stetoskooppia neuloista puhumattakaan. Riku on kuitenkin liian kilttiluontoinen tehdäkseen suurempaa vastarintaa.
Varustus on Rikun kanssa haastavampi homma, jos ori on päättänyt pitää vapaapäivän. Silloin se pullistelee kuin viimeistä päivää, eikä suukaan tahdo avautua kuolaimille. Tällaiset päivät ovat tavallisia, sillä niitä tuppaa esintymään viikoittain Rikun kanssa touhutessa. Hyviä kikkoja ovat kuitenkin kutittelu mahasta ja hammaslovesta. Hyvinä päivinä oriin saa varustettua hetkessä. Talvisin on kuolaimet muistettava lämmittää tai ratsu kieltäytyy totaalisesti yhteistyöstä. Sen harvan kerran kun tämän hevosen kanssa suojia tarvitsee, voi ne laittaa huoletta. Rikuhan ei potki tai pelleile.

Ratsuna Riku on rehellinen puurtaja, joka tekee juuri niin kuin käsketään. Virheistä voi syyttää vain selässäkeikkujaa. Oriilla on suomenhevoselle tyypilliset liikkeet, joissa on mukava istua. Käynti on melko reipasta kun orin on saanut hereille. Muutoin tuntuu kuin tervassa liikkuisi. Riku ei ole mikään herkkähipiäinen otus, joten se ei pysähdy heti kun kuolain suussa vähän liikkuu. Eikä myöskään heti ensimmäisenä nosta laukkaa. Toisinaan reippaamman liikkumisen takaamiseksi joutuu oria näpäyttämään vähän, joten raippa kannattaa ottaa mukaan treeneihin. Ravissa Riku liikkuu varsin tahdikkaasti ja sillä on hyvä yliastunta. Laukassa ratsu on helposti etupainoinen, mutta osaava ratsastaja saa etuosankin kevyeksi. Esteillä ori on luonnostaan reippaampi kuin koulutunneilla, mutta raippa on silti hyvä ottaa varmuuden vuoksi mukaan. Senhän voi kuitenkin aina tiputtaa pois matkasta. Rikun hyppytekniikka on ihan hyvä, mutta parantamisen varaa siinäkin varmasti on. Riku tykkää hyppäämisestä, mutta ratsastajan on tosiaan tiedettävä mistä kohtaa tulee ponnistaa jotta hyppy onnistuu. Toisinaan Rikun hypyt ovat enemmänkin loikkia, eikä tyylistä ole tietoakaan. Pituusesteet eivät ole Rikun vahvinta osaamista, mutta tähän asti ollaan selvitty ihan ehjin nahoin.

Kentän ulkopuolelle raippaa ei kannata ottaa mukaan, sillä maastossa herraan tulee virtaa kuin pieneen paristoon konsanaan. Vauhtia riittää alkumetreistä lähtien, eikä ori rauhoitu vaikka pidemmänkin reissun tekisi. Riku ei erityisesti pelkää mitään, mutta rekan tai muun ison kulkupelin mennessä ohi voi se ottaa jokusen hermostuneemman puoleisen askeleen sivusuunnassa. Melko varmajalkaisen orin kanssa voi mennä lujempaakin vauhtia vaikka maasto olisikin epätasaisempaa. Maastoesteillä ratsu tarvitsee enemmän tukea ratsastajaltaan kuin tavallisilla esteillä, vaikka melko varma hyppääjä omalla tavallaan onkin. Uittaminen sujuu Rikun kanssa ihan mukavasti, vaikka alkuun ori osoittaakin mieltään roiskuttelemalla vettä ympäriinsä.

Vieraissa paikoissa Rikun korvat pyörivät propellien tapaan ympäriinsä orin kuunnellessa vieraita ääniä. Usein myös sieraimet ovat uusien hajujen vuoksi laajentuneet. Parin tunnin jälkeen ori kuitenkin normalisoituu ja asettuu aloilleen. Kisoissa tämä alkuhermoilu on melko stressaavaa, joten kisapaikalle on hyvä lähteä ajoissa, jotta ratsu olisi suorituksessa jo rauhallisempi. Riittävän verryttelyn lisäksi aikaa menee ilmapiirin aiheuttamaan hermoilun vuoksi.
Jos orin joutuu viemään klinikalle esimerkiksi kuvattavaksi, on syytä varautua vastaanhangoittelevaan hevoseen, sillä klinikan haju saa Rikun perääntymään.